Kattava opas hirvenmetsästykseen Norjassa

Hirvenmetsästys on yksi voimakkaimmista kokemuksista, joita metsästäjä voi Norjassa saada. Päivät ovat pitkiä, aamut aikaisia ja odottamista riittää, mutta tunnetta, kun kaikki loksahtaa kohdalleen, on vaikea selittää sille, joka ei ole itse ollut mukana. Norjan tilastokeskuksen (SSB) mukaan Norjassa kaadetaan vuosittain noin 26 000 hirveä, ja metsästykseen osallistuu tuhansia metsästäjiä eri puolilla maata.

Tämä opas on sinulle, joka haluat ymmärtää, mitä hirvenmetsästys oikeasti pitää sisällään, olitpa aloittelija, joka harkitsee ensimmäistä kertaa liittymistä metsästysseurueeseen, tai kokenut metsästäjä, joka haluaa kerrata perusasiat.

Metsästysaika ja päivämäärät

Norjassa hirven metsästysaika alkaa useimmilla alueilla 25. syyskuuta ja päättyy 23. joulukuuta. Troms og Nordland -alueella metsästys alkaa jo 1. syyskuuta, kun taas osassa Hordalandin ja Rogalandin kunnista metsästysaika on lyhyempi. Kukin kunta päättää tarkat päivämäärät Norjan ympäristöviraston (Miljødirektoratet) asettamissa rajoissa.

Käytännössä vilkkainta on ensimmäisinä viikkoina. Useimmat metsästysseurueet keskittävät metsästyksensä syyskuun lopulta lokakuun puoliväliin. Sen jälkeen tahti hiljenee, vaikka metsästysaika muodollisesti jatkuu pitkälle syksyyn.

Kiintiöt ja niiden jako

Hirvenmetsästys perustuu Norjassa kiintiöihin. Et siis voi vain lähteä metsään ja ampua hirveä vapaasti. Kunta jakaa kiintiöt hyväksytyille lupa-alueille (vald), jotka puolestaan jakavat yksittäiset pyyntiluvat edelleen metsästysalueille.

Lupa-alue on maantieteellinen yksikkö, joka täyttää vähimmäispinta-alan vaatimukset. Useimmissa kunnissa hirven vähimmäispinta-ala on 3 000–20 000 dekaaria (300–2 000 ha) paikallisesta hirvitiheydestä riippuen. Liian pienet alueet eivät voi saada omaa kiintiötä, ja niiden on ehkä tehtävä yhteistyötä naapurikiinteistöjen kanssa.

Pyyntiluvassa määritellään yleensä, millaisia eläimiä saa kaataa: vasa, lehmä, sonni tai mikä tahansa eläin. Metsästysseurue vastaa siitä, ettei kiintiö ylity, ja muodollinen vastuu on metsästyksenjohtajalla (jaktleder).

Metsästystavat

Hirveä voi metsästää monella tavalla, ja tapa riippuu usein maastosta ja paikallisista perinteistä.

Passimetsästys eli ajojahti (posteringsjakt) on yleisin tapa. Metsästäjät asettuvat kiinteisiin passeihin todennäköisten kulkureittien varrelle, ja ajajat, joskus myös koirat, ohjaavat hirviä oikeaan suuntaan. Tapa vaatii huolellista suunnittelua ja selkeää viestintää seurueen sisällä.

Hiipimällä metsästys (smygjakt) on enemmän yksin tehtävää. Liikut maastossa hiljaa, luet jälkiä ja yrität päästä ampumaetäisyydelle. Se vaatii kärsivällisyyttä ja maaston perusteellista tuntemusta. Hiipiminen on yleisintä metsästysajan alussa, ennen lumen tuloa.

Metsästys vapaana haukkuvalla koiralla (løshund) on yleistä monin paikoin maassa. Koira etsii hirven, pysäyttää sen haukullaan ja pitää sen paikallaan, kun metsästäjä lähestyy ampumaan. Tapa asettaa koiralle kovat vaatimukset, ja metsästäjän on pystyttävä liikkumaan maastossa nopeasti.

Varusteet ja aseet

Norjassa hirvenmetsästyksessä saa käyttää ainoastaan kivääriä. Vaatimuksena on, että patruunan energia on vähintään 2 200 joulea 100 metrin etäisyydellä (E100). Vaatimuksen täyttävät esimerkiksi kaliiperit .308 Winchester, .30-06 Springfield ja 6,5×55 Swedish Mauser, jotka ovat kaikki norjalaisten hirvenmetsästäjien suosikkeja.

Kiikaritähtäin kuuluu vakiovarustukseen. Useimmat käyttävät säädettävällä suurennuksella varustettua kiikaria, tyypillisesti 1,5–6× tai 2–8×, jolloin näkökenttä on lähellä laaja ja suurennus riittää myös pidemmille laukauksille.

Kiväärin lisäksi tarvitset:

Kerroksittain pukeutuminen, mieluiten villaa. Syys- ja lokakuun sää voi vaihdella leudosta sateesta pakkaseen ja lumeen, joskus saman päivän aikana. Istuinalusta ja termospullo ovat välttämättömiä pitkinä tunteina passissa.

Puukko ja suolistusvälineet. Kun eläin on kaadettu, se on suolistettava paikan päällä. Hyvä puukko, kertakäyttökäsineet ja vähän narua ovat vähimmäisvarustus. Monella seurueella on mukana myös riistapulkka tai vetopussi, jolla eläin saadaan pois maastosta.

Viestintävälineet. VHF-metsästysradiot ovat vakiovaruste useimmissa seurueissa. Matkapuhelinverkko on monella metsästysalueella epävarma, ja luotettava yhteys passien ja ajajien välillä on turvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää.

Säännöt ja turvallisuus

Hirvijahdin turvallisuutta ei voi koskaan ottaa kevyesti. Onnettomuuksia sattuu joka vuosi, ja useimmat olisi voitu välttää paremmilla rutiineilla.

Kaikkien metsästäjien on täytynyt suorittaa Norjan isojen riistaeläinten ampumakoe (skyteprøve for storvilt) samana kalenterivuonna kuin metsästys. Koe ammutaan hyväksytyllä ampumaradalla, ja siinä testataan kykyäsi osua elintärkeälle alueelle 100 metrin matkalta. Vaatimuksena on viisi osumaa ympyrään, joka kuvaa sydäntä ja keuhkoja.

Metsästyksenjohtaja vastaa siitä, että metsästys sujuu turvallisesti. Se tarkoittaa selkeää ohjeistusta turvallisista ampumasuunnista, passien sijoittelusta ja siitä, milloin saa ampua. Monet seurueet pitävät turvallisuuskatsauksen ennen ensimmäistä metsästyspäivää.

Huomiovaatetusta suositellaan vahvasti, vaikka laki ei vaadi sitä kaikissa tilanteissa. Oranssi lakki tai liivi tekee sinut näkyväksi muille maastossa liikkuville metsästäjille.

Saaliin ilmoittaminen

Kaadettu hirvi on ilmoitettava. Seurueen on ilmoitettava kaadosta kunnalle lyhyen ajan sisällä, ja ilmoitukselle on tarkat vaatimukset: sukupuoli, arvioitu ikä, paino ja kaatopaikka.

Kunta käyttää tietoja paikallisen hirvikannan hoitoon. Tarkka ilmoittaminen on perusta, jonka varassa kiintiöjärjestelmä toimii. Raportointiin kuuluvat myös Sett og skutt -lomakkeet (nähdyt ja ammutut), joihin seurue kirjaa kaikki metsästyksen aikana tehdyt hirvihavainnot, ei pelkästään kaadettuja eläimiä.

Liittyminen metsästysseurueeseen

Monelle uudelle metsästäjälle hirvenmetsästyksen vaikein vaihe on löytää seurue, johon liittyä. Seurueet ovat usein täynnä, ja paikkoja vapautuu harvoin. Tässä muutama vinkki:

Osallistu paikallisesti. Liity paikalliseen metsästysseuraan (jeger- og fiskerforeningen). Käy ampumaradalla. Näytä, että olet kiinnostunut ja luotettava. Moni seurue ottaa uusia jäseniä ihmisistä, jotka se tuntee ja on nähnyt pidemmän aikaa.

Aloita ajajana tai koiranohjaajana. Monessa seurueessa sellainen rooli on helpompi saada kuin paikka passissa heti alkuun. Pääset oppimaan maaston, tutustumaan ihmisiin ja näyttämään, että suhtaudut metsästykseen vakavasti.

Etsi vapaita hirvenmetsästysmaita Huntasta. Osa maanomistajista tarjoaa hirvenmetsästystä ilman, että sinun tarvitsee kuulua vakituiseen seurueeseen. Se voi olla hyvä tapa kerätä kokemusta ja ehkä luoda suhteita, jotka johtavat johonkin pysyvämpään.

Parhaat hirviläänit

Innlandet on ylivoimaisesti Norjan suurin hirvilääni. Østerdalenin ja Gudbrandsdalenin osuus koko maan saaliista on valtava. Trøndelag tulee aivan perässä, ja vahvat perinteet ovat erityisesti Namdalissa ja Snåsassa. Kattavan katsauksen kaikkiin metsästysaikoihin ja päivämääriin löydät tietokeskuksesta.

Metsästyksen jälkeen

Hirvenmetsästys on paljon muutakin kuin itse laukaus. Suuri osa työstä tehdään jälkikäteen: suolistus, paloittelu, jäähdytys ja lihojen jako. Aikuisesta hirvestä saa 150–250 kiloa lihaa, ja se on paljon ruokaa. Useimmilla seurueilla on vakiintuneet käytännöt sille, miten liha jaetaan osallistujien kesken.

Vaali yhteishenkeä. Illat metsästyksen jälkeen, yhteiset ateriat, tarinat. Monelle juuri se on kaikkein tärkeintä.