Teknologia metsästyksessä: lämpöoptiikka, droonit ja mitä seuraavaksi

Lämpötähtäimistä on tulossa yhtä arkisia kuin GPS oli viisitoista vuotta sitten. Lämpökameralla varustettuja drooneja käytetään jo haavakoiden jäljestykseen useissa osissa maata. Ja Vossissa 6.–7. helmikuuta järjestettävässä Viltseminaretissa (riistaseminaari) asiantuntijat tarttuvat suoraan isoon kysymykseen: onko metsästyksestä tulossa vain tekniikkaintoilijoiden laji?

Kysymys ansaitsee kunnollisen keskustelun.

Lämpöoptiikka: erikoisuudesta valtavirtaan

Vielä viisi vuotta sitten lämpökamerat ja -tähtäimet olivat armeijan ja kourallisen varakkaiden harrastajien yksinoikeus. Nyt käyttökelpoisen lämpömonokulaarin saa alle 10 000 kruunulla, ja myynti on räjähtänyt.

Norjassa lämpöoptiikan käyttö metsästyksessä on laillista. Alan toimijoiden (muun muassa Blaser, Zeiss ja Swarovski) tilaamassa perusteellisessa oikeudellisessa arviossa todettiin, että lämpökiikarit ja -tähtäimet eivät kuulu riistalain (viltloven) 20 §:n ”keinovaloa” koskevan kiellon piiriin, joten ne ovat voimassa olevan lain mukaan sallittuja. Monet norjalaiset metsästäjät käyttävät jo aktiivisesti lämpötähtäimiä, ja haavoittuneiden hirvieläinten (hjortevilt) jäljestyksessä niiden käyttö on nimenomaisesti sallittu.

Muualla Euroopassa käytännöt vaihtelevat. Saksassa lämpötähtäimet ovat sallittuja villisian yömetsästyksessä. Ranska sallii ne tietyissä tilanteissa. Ruotsi on hiljattain sallinut lämpötähtäimet tietyissä metsästystavoissa. Norja kuuluu siis niihin maihin, joissa lupa on laajin.

Keskustelussa ei ole enää kyse laillisuudesta vaan siitä, miten työkaluja käytämme. Ja se on tärkeämpi keskustelu.

Droonit ja jäljestys: todellista potentiaalia

Ingmar Slettmarkilla, joka vastaa riistanhoidosta Vossissa, on käytännön kokemusta lämpökameralla varustettujen droonien käytöstä haavoittuneen riistan jäljestyksessä. Tulokset ovat lupaavia. Drooni pystyy kattamaan laajoja alueita lyhyessä ajassa, ja lämpökameran avulla eläimet voi paikantaa tiheästä kasvillisuudesta ja pimeässä.

Jäljestyksessä edut ovat selvät. Tiheään pusikkoon makuulle käynyttä haavoittunutta eläintä voi olla lähes mahdotonta löytää paljain silmin. Lämpökameradroonilla eläimen voi paikantaa minuuteissa tuntien sijaan. Se tarkoittaa riistalle vähemmän kärsimystä ja jäljestysryhmälle tehokkaampaa työtä.

Rajoituksiakin on. Droonit toimivat huonosti kovassa tuulessa ja rankkasateessa. Akunkesto on rajallinen. Tiheä havumetsä voi peittää lämpöjäljen. Ja ratkaisevaa: drooni voi löytää eläimen, mutta se ei pysty seuraamaan verijälkeä maastossa niin kuin koira.

Voiko drooni korvata koiran?

Lyhyt vastaus: ei. Hieman pidempi vastaus: sen ei tarvitsekaan.

Jäljestyskoira seuraa verta ja ruumiinnesteitä maastossa, jossa mikään teknologia ei vedä vertoja hyvän koiran nenälle. Koira työskentelee järjestelmällisesti jälkeä pitkin, ja kokenut ohjaaja lukee maastoa samalla. Se on taito, joka on rakentunut sukupolvien ajan.

Lämpökameralla varustettu drooni voi kuitenkin olla arvokas lisä. Kuvittele tilanne, jossa haavoittunut eläin on ylittänyt joen tai kadonnut sekavaan maastoon. Koira menettää hajun. Silloin drooni voi etsiä laajalta alueelta ja mahdollisesti paikantaa eläimen suoraan.

Käytännössä kyse ei ole joko–tai-valinnasta. Tulevaisuuden parhaissa jäljestyksissä yhdistetään todennäköisesti koira ja teknologia. Slettmark esittelee havaintojaan Vossissa, ja konkreettisia lukuja ja tapausesimerkkejä kannattaa tulla kuulemaan.

Mitä tutkimus sanoo?

Oddgeir Andersen NINA:sta (Norjan luonnontutkimuslaitos) esittelee seminaarissa lämpöapuvälineitä ja teknologiaan perustuvaa metsästystä koskevan kyselyn tuloksia. Yksityiskohtia emme vielä tiedä, mutta kysely näyttää kartoittavan norjalaisten metsästäjien asenteita ja käyttötottumuksia.

NINA:n aiemmasta tutkimuksesta tiedämme, että norjalaiset metsästäjät suhtautuvat yleisesti myönteisesti teknologiaan, joka parantaa eläinten hyvinvointia ja turvallisuutta, mutta ovat skeptisempiä välineisiin, jotka antavat koetun ”epäreilun edun” riistaan nähden. Ero on tärkeä. Useimmat metsästäjät vetävät rajan sen välille, auttaako teknologia sinua tekemään työn paremmin vai tekeekö se työn puolestasi.

Etiikkakeskustelu, jota kukaan ei voi välttää

Tässä on keskustelun ydin: missä kulkee raja oikeutetun apuvälineen ja sellaisen välillä, joka vie pohjan itse metsästyskokemukselta?

Puolustajat vetoavat eläinten hyvinvointiin. Lämpöoptiikan avulla riistan näkee selvemmin, mikä voi johtaa tarkempiin laukauksiin ja harvempiin haavakoihin. Droonit tehostavat jäljestystä. Parempi teknologia tarkoittaa parempaa metsästystä.

Epäilijät pelkäävät, että metsästys menettää jotain olennaista. Metsästysetiikka perustuu ajatukseen, että riistalla on oltava todellinen mahdollisuus: reilu jahti. Jos näet pimeässä kaiken, mikä liikkuu, ja drooni löytää minkä tahansa eläimen maastosta, mitä haasteesta jää jäljelle? Entä metsästäjän ja luonnon suhteesta?

Kummallakin puolella on pointtinsa. Vastaus löytyy luultavasti jostain välistä. Kiikarikin oli aikanaan kiistanalainen. Samoin kiikaritähtäin. Teknologia muuttuu, ja sen mukana muuttuvat käsitykset siitä, mikä on hyväksyttävää.

Tekeekö teknologia metsästyksestä saavutettavampaa?

Yksi näkökulma, joka jää etiikkakeskustelussa usein jalkoihin, on saavutettavuus. Norjalainen metsästys kamppailee uusien harrastajien saamisessa. Metsästäjien keski-ikä nousee, ja moni nuori kokee kynnyksen aloittaa korkeaksi.

Teknologia voi madaltaa tätä kynnystä. Aloittelija havaitsee lämpötähtäimen avulla riistan nopeammin ja oppii lukemaan maastoa ylimääräinen työkalu apunaan. GPS ja karttasovellukset helpottavat suunnistamista. Viestintävälineet tuovat mielenrauhaa.

Samalla kustannukset voivat vetää päinvastaiseen suuntaan. Jos metsästys vaatii yhä kalliimpaa teknologiaa pelkästään ”pysyäkseen mukana”, se voi sulkea ihmisiä ulkopuolelle sen sijaan, että ottaisi heitä mukaan.

Perinne kohtaa uuden

Metsästys on aina kehittynyt. Suustaladattavista aseista puoliautomaattikivääreihin, kompassista GPS:ään. Jokainen uusi teknologia on kohdannut vastustusta, ja joka kerta metsästäjät ovat löytäneet tasapainon uuden ja perinteisen välillä.

Lämpöoptiikka ja droonit ovat seuraava luku. Vossin Viltseminaret on tärkeä foorumi keskustella siitä, miten me metsästäjät haluamme suhtautua tuleviin työkaluihin. Ei siitä, käytämmekö niitä, vaan siitä, miten.

Riistan kannalta ratkaisevaa on eläinten hyvinvointi. Jos haluat lukea lisää metsästyssäädöksistä ja riistanhoidosta, käy Metsästyskäsikirjassa. Oikein käytettynä teknologia voi siinä todella tehdä eron.

Vossin Viltseminaret järjestetään 6.–7. helmikuuta 2026. Ohjelmassa ovat muun muassa Oddgeir Andersen (NINA) aiheenaan teknologiaan perustuva metsästys ja Ingmar Slettmark (riistanhoitovastaava, Voss) aiheenaan droonit jäljestyksessä.